maanantai 7. toukokuuta 2018

7.5.2018


Tänään on aika soittaa lääkäriin. Minulla on nyt neljänä päivänä, kiertopäivinä 23-26 tullut veristä valkovuotoa. Jokaisella kerralla hyvin hyvin vähän, kerran pyyhkiessä, ja nimenomaan valkovuodon joukossa. Lauantaina yhdyntä sattui, jokaisella työnnöllä tunsin kipua vatsassani. En oikein osaa sano ala- vai ylävatsassa, tuntuu että koko vatsassa, ympäriinsä. Huono olo on vaivannut. Koko ajan sellainen etova olo. Eilen sattui ihan tajuttomasti munasarjojen tienoille. Vatsa turvonnut ja kipeä. Turvonnut vaikken olisi syönyt mitään, kun normaalisti aamuisin vatsani on aivan litteä. Huonovointisuuden ja vatsakivun vuoksi ei tee mieli syödä. Mutta pakko se on jossain vaiheessa syödä, muuten tulee entistä huonompi olo. Tuntuu, että tupakointi saa minut voimaan entistä huonommin. Normaalisti röökinpoltosta ei minulle tule huono olo, mutta nyt on jo joitakin päiviä tullut. Etova olo polttaessa pahentunut. Näiden syiden vuoksi aion tänään vihdoin soittaa lääkäriin. Enää en lykkää asiaa. Soitan, kysyn mikä voisi olla vialla. Tarvitsenko lääkäriajan?

Kuten jo selvisi, lauantaina oli siis seksiä. Vaikka juuri lauantaina kirjoitin, etten tiedä, miten enää voisin mieheni kanssa seksiä harrastaa. Ainakaan ilman, että koko ajan mietin, tunnunko hyvältä, miltä näytän, mitä pitäisi tehdä, pitäisikö vaihtaa asentoa vai ei, olla paikoillaan vai nyt liikuttaa lantiota, viedä vai olla vietävissä, tuliko hän ja niin edelleen. Mutta kivan päivän jälkeen, kun mieheni tuli, työnsi kätensä housuihini, kaikki nämä ajatukset kaikkosivat. Halusin vain tuntea hänen kosketuksensa, tuntea hänet sisälläni, olla hänen lähellään. Enkä miettinyt.

Pitkästä aikaa minulla on sellainen olo, että kyllä tämä onnistuu. Meistä tulee vielä onnellisia, suhteemme tulee vielä olemaan toimiva. Tai oikeastaan, pitkästään aikaa olen onnellinen. Ei, en ole tyytyväinen elämääni. On paljon asioita, joita muuttaisin, paljon asioita, joiden suhteen olen ihan hukassa. Mutta olen onnellinen suhteeseeni. Olen onnellinen mieheni kanssa. Hän saa minut onnelliseksi. En halua muita. Vain mieheni. En halua koskaan olla kenenkään muun kanssa. Aion saada suhteemme toimimaan. Ehkä ole vain ollut liian vaativa. Ja ikuisen negatiivisuuteni vuoksi itse aiheuttanut ja hakenut ongelmia. Nyt minulla on tunne, että kaikki järjestyy kyllä. Ja olo, että näinhän on ihan hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti