Valitamme usein mieskuvioistamme, ruodimme yhdessä suhteitamme, analysoimme miesten tekoja ja sanoja. Mutten enää jaksa valittaa koko ajan. Eikä minulla ole mitään valitettavaa. Meillä menee mieheni kanssa ihan hyvin. Totta kai on asioita, joissa voisi mennä paremmin, joita voisin muuttaa, mutta pääsääntöisesti olen ihan tyytyväinen. Jokaisessa suhteessa on ongelmansa, ei mikään suhde ole täydellinen.
Olen valittanut parisuhteestani niin paljon, elämästäni yleisestikin, etten vain enää jaksa. En jaksa ruotia ja analysoida kokoajan ja kaikkea. Kyllä ne siitä kai sitten itsestään ajan kanssa suttaantuvat. Jatkuva yliajattelu ja valittaminen vain ruokkivat negatiivisuuttani entisestään. Enkä jaksa enää olla negatiivinen. En halua olla negatiivinen. Tavoitteenanihan oli parempi elämä. Se ei valittamalla ainakaan parane.
Tahdon vain keskittyä siihen mikä on hyvin. Minulla on ihana poika, jonka kanssa olen ehtinyt nyt aamuvuoroviikolla viettämään enemmän aikaa. Minulla on mies jota rakastan, joka rakastaa minua eikä ikinä pettäisi minua. Eilen vietimme aikaa yhdessä ulkoillen ja saunoen. Edellispäivänä seksiä harrastaen. Minulla on ystäviä. Minulla perhe, ihanat auttavaiset aina tukena olevat vanhemmat ja siskot, jotka välittävät pikkusiskostaan. Minulla on työpaikka, toistaiseksi vielä. Työttömäksi jääminen stressaa kyllä. Miten pärjään? Mitä teen? Mistä rahaa? Mutta toisaalta haluan ajatella, että kyllä se siitä sitten. Varmasti löydän vielä oman juttuni, oman alani ja saan töitä. Varmasti tulen jotenkin taloudellisestikin pärjäämään, kun katson vain mihin rahaa kulutan. Ja työttömänä minulla on ainakin aikaa hakea sitä omaa juttuani, kokeilla, kehittyä, epäonnistua, erehtyä ja kokeilla uudelleen.
Kaikki on siis aika hyvin. Joten mistä puhun ihmiselle, joka haluaa vain valittaa. Yhdyn valittamiseen? Ei, en jaksa enää. Haluan ympärilleni positiivisia ihmisiä, positiivisen ilmapiirin ja ihmisiä joiden elämään mahtuu muutakin kuin valitus, seksi, päihteet ja ikuiset ongelmat. Haluan positiivisemman elämän ja positiivisesti ajattelevia ihmisiä sitä tukemaan. En ihmisiä, jotka vetävät mielialaani kokoajan alaspäin.
Tuntuu kuin ystäväni koittaisi väkisin kaivella huonoja juttuja miehestäni, kylvätä minuun siementä, että miehesi varmasti pettää sinua. Miehesi on paska ja sinun pitäisi erota. Olen sinkku, tahdon sinunkin olevan. Mutta ei, en usko, mieheni ei ikinä pettäisi minua. Vaikka olen mustasukkainen ja turhankin epäileväinen, niin kuitenkin järjellä ajateltuna tiedän, ettei mieheni ikinä pettäisi minua. Hän ei ole sellainen ihminen. Hän on uskollinen ja hän rakastaa minua. Häntä ei muut kiinnosta. Hän ei edes kaveeraa muiden naisten kanssa eikä vilkuilekaan vieraisiin pöytiin. Minulla taitaa olla aika hyvä mies. Pidän hänestä kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti