10.5.2018

Minua vaivaa edelleen se, ettei mieheni tunnu haluavan minua. Tuntuu kuin hän välttelisi läheisyyttä kanssani. Ymmärrän sen, että vuoromme menevät pahasti ristiin, emme näe paljon. Ymmärrän, että hänen on aamuvuoroviikoilla mentävä aikaisin nukkumaan. Mutta niinäkin kertoina, kun hän ei mene sänkyyn heti minun tultua töistä ja poikani jo nukkuvan, ei hän silti tee minkäänlaista aloitetta läheisyyden ja seksin suhteen.

Olen nyt yrittänyt olla painostamatta. En ole tehnyt mitään aloitetta. En ole valittanut asiasta. Yrittänyt antaa tilaa ja toivonut hänen tekevän sitten aloitteen, kun minua haluaa. Mutta aloitetta ei näy. Hän ei vain yksinkertaisesti tunnu haluavan minua. Miksei hänen tee mieli seksiä kanssani?

Eilen hänen ollessa töissä lähetin hänelle kuvan itsestäni. Ei mitään rivoa puolialastonta kuvaa, mutta vähän sellainen paidanhelmaa ylös -kuva ja ehdotteleva kuvateksti. En uskonutkaan, että kuva saisi miestäni haluamaan minua, mutta hän kysyi, monelta pääsen töistä ja vastasi jotain ”uuu” ja sydänsilmäisiä emojeita. Oliko tämä siis vain joku kommentti, että no kai sitä vaimoa täytyy nyt kehua sitten. Eikä kommentti, että vittu vaimoni näyttää upealta, tulisipa hän pian kotiin, haluan häntä. Ei, se ei todellakaan merkinnyt tuota jälkimmäistä.

Tuntuu niin paskalta, etten saa miestäni haluamaan minua. Miksei ulkonäköni viehätä häntä? Miksei häntä ala panettamaan, kun katsoo minua, kun pyörin vähissä vaatteissa tai lähetän hänelle ehdottelevia kuvia? Miksi? Mikä minussa on niin vialla?

Olen niin väsynyt tähän, kyllästynyt tähän. En jaksa enää tuntea itseäni koko ajan epähalutuksi, rumaksi, naiseksi joka ei saatana saa edes miestänsä kiihottumaan. En jaksa enää. Haluan tuntea oloni halutuksi. Tahdon huomiota. Tahdon kosketusta. Tahdon tuntea katseen ”vittu hän on seksikäs ja haluaisin repiä vaatteet hänen päältään”. Mutta ei. Sitä katsetta en edes muista milloin olisin nähnyt. Olen enää vain ystävä, kämppis ja kodinhoitaja. En enää vaimo joka kelpaa myös rakastajaksi.