9.5.2018

Eilen tapahtui jotain hyvääkin. Sain ajan pillutohtorille nopeasti, kun varasin yksityiseltä. Kaikki oli kunnossa. Limakalvot hyvät. Kohtu näytti hyvältä. Munasarjat hyviltä. Mikään ei ollut pielessä. Ei vialla mitään, josta verinen valkovuoto olisi voinut johtua. Tämä saattaa selittyä kuulemma ihan vain sillä, että hormonitoimintani on perseellään. Okei, gynekologi ei käyttänyt ehkä ihan näitä sanoja. Kiertoni on niin pitkä, liian pitkä, että tuollainen välivuoto voi johtua ihan vain siitä. Ihan normaalia.

Tuntui, että maksan nyt turhaan 150 euroa, ihan vain siitä, että kuulen kaiken olevan ok. Mutta oman mielenrauhani lisäksi sain muitakin hyviä uutisia. Gyne totesi, ettei hän sanoisi minulla olevan pco. Eivät munasarjani siltä näytä. Hän ei tiedä, miltä ne viime käynnillä ovat näyttäneet, mutta nyt näyttää ainakin ihan normaalilta. Hän ultrasi ja näytti ruudulta, missä rakkuloita pitäisi olla, jos minulla olisi pco. Minulla ei siellä rakkuloita ollut. Munasarjani näyttävät hyviltä eikä mikään viittaa siihen, ettenkö lapsi sen puolesta voisi vielä saada.

Miksi sitten en ole kahteen vuoteen raskautunut, vaikka ilman ehkäisyä mieheni kanssa olemme olleet? Yksi selittävä voi olla painoni. Ihan hiukan lisää painoa, jo puolen kilon tai parin kilon painon nousu voisi kuulemma auttaa. Gyne sanoi, ettei ole tarkoitus tehdä minusta lihavaa. Että olen kaunis ja hoikka. Ylipaino tuo myös vaikeuksia tulla raskaaksi. Mutta ihan pikkuisen jos painoa saisin lisää. Että ei sen painonnousun tarvitse olla lopullista. Raskauden jälkeen voisin taas olla tämän kokoinen.

Limakalvoni ovat kierron vaiheeseen nähden hieman liian ohuet. Tulisi olla 7mm ja minulla on 5mm. Tämä johtuu liian vähäisestä estrogeenin määrästä. Ja estrogeeni taas lisääntyy, kun saa rasvaa lisää kehoon. Eli pieni painonnousu voisi saada limakalvoni paksuntumaan, jolloin hedelmöittyneellä munasolulla olisi mahdollisuudet kiinnittyä.

Lääkäri kertoi minulle myös clomifenin, jota aiemmin olen puoli vuotta syönyt, tapaisesta lääkkeestä letrozolista. Tämä lääke voisi auttaa raskautumisessa. Hän voisi kirjoittaa minulle reseptin, jos haluan. Nyt minulla on tätä kolmeksi kierroksi. Kolme kiertoa syön niitä, tikutan ovulaatiota ja nussin mieheni kanssa.

Kuullessani, etteivät munasarjani olekaan pilalla, että kaikki edellytykset raskaaksi tuloon on. Pienikin painonnousu voisi auttaa ja letrozolista voisi olla apua. Tämä tieto sai minuun aivan uutta uskoa. Olin jo toivoni menettänyt lapsen saannin suhteen, mutta nyt uskon taas. Sain uutta uskoa ja voimaa yrittää syödä paremmin, kiinnittää huomiota elintapoihin ja tehdä kaikkeni, jotta lapsen vielä voisin saada.

Jos nämä lääkkeet eivät auta, sitten en tiedä mitä teen. Mitä sitten? Onko sitten seuraavaksi oikeasti siiryttävä keinohedelmöitykseen? En tahtoisi joutua turvautumaan niin rankkoihin keinoihin. Vielä en ainakaan ole valmis siihen. Ensin yritän lempeämpiä konsteja. Letrozol, painonnousu, tupakoinnin lopettaminen ja terveelliset elämäntavat. Jos nämä yhdessä eivät auta, sitten katsotaan tilannetta uudelleen.

Nyt olen taas uutta virtaa täynnä. Ajatella, että kolmen kuukauden sisällä, saatan jo olla raskaana.