sunnuntai 13. toukokuuta 2018

13.5.2018

Aurinko on syypää siihen, etten muutamaan päivään ole kirjoittanut. Viimepäivät olen viihtynyt rannalla ja aurinko on jo vähän alkanut tarttua ihon pintaan. Kesän tulo tekee minusta aina levottoman. Kokoajan pitäisi olla menossa. Auringosta pitäisi ehtiä nauttia. Jos olen lämpimällä ilmalla sisällä tuntuu, että hyvät kelit menevät hukkaan. Pakko mennä ulos. Pakko tehdä jotain. Aurinko paistaa, vapaa viikonloppu, ei ole aikaa tuhlattavaksi. Vietän aikaa mieheni kanssa, poikani kanssa, näen kavereita ja vielä illalla viimeiseksi mietin, pitäisikö vielä käydä jossain. Silti se ei tunnu suorittamiselta. Ei siltä, että väkisin on jotain tehtävä vaikkei yhtään huvittaisi. Sillä minua huvittaa. Haluan tehdä ja mennä. Olen levoton.

Rannalla maatessa, olen ehtinyt kelailemaan kaikkea. Eniten stressaa juuri työ. Olen nyt valmistautunut siihen, että hyvin todennäköisesti tässä on vielä opiskeltava jotain. Tämän vuoksi raha stressaa. Kolme vuotta opintotuella. Eihän se millään onnistu. Tämän vuoksi olen aiemmin hylännyt koko opiskelu ajatuksenkin. Mutta mitä sitten tekisin? Töitä, joihin minulla on jo ammatti? Töitä, joita vihaan? Eläkkeeseen saakka. Ei todellakaan. Joten luotan siihen, että kyllä asiat jotenkin järjestyvät. Jos päätän opiskella, jos pääsen opiskelemaan, kyllä ne raha-asiat jotenkin järjestyvät.

Nyt kun pidän opiskelumahdollisuudet avoinna, voin keskittyä löytämään omaa alaani. Olen miettinyt työkokeilua. Valokuvaus ja kirjoittaminen kiinnostaisivat. Ehdottomasti suurimmaksi osaksi sisällä tehtävä työ. Ei asiakaspalvelua. Ihmisten kanssa kyllä joo, voin olla tekemisissä, tutustua uusiin ihmisiin, mutten tahdo koko työn olevan asiakaspalvelua. Media-ala? Toimistoala? Näitä olen miettinyt. Media-ala vaatisi koulutusta. Toimistoon pääsisin merkonomitutkinnollani, mutta ehkä ensin pitäisi vähän työkokemusta saada. Tuskin minua kukaan ihan keltanokkana palkkaa. Työkokeilu voisi siis olla hyvä vaihtoehto. Saisin vähän työkokemusta ja pääsisin näkemään aloja, kokeilemaan pitäisinkö työstä oikeasti, vai onko mielikuvani vain aivan eri mitä todellisuus. Tämän jälkeen voisi sitten miettiä opiskelupaikan hakemista, kun ala on ensin varmasti selvillä. Kolmanteen ammattiin en halua turhaan opiskella. Seuraavan ammatin on oltava se unelma-ammatti.

Työkokeiluasiaa aion selvittää jo tulevan viikon aikana. Että työsopimuksen päättymisen jälkeen, minulla olisi jo paikka johon mennä. Tai viimeistään syksyllä. En tahdo syksyllä havahtua tilanteeseen, että olen yhä työtön, yhä hukassa ja vailla suuntaa. Syksyllä uudet ovet jo avautuvat. Näin toivon.

Tänään aion viettää äitienpäivää perheeni kanssa, mieheni, poikani, vanhempieni, siskojeni ja heidän perheitten kanssa. Nauttia auringosta, liikkua ja syödä hyvin. Tänään olen positiivinen. En pilaa tätä päivää turhalla valittamisella, turhalla murehtimisella.

Hyvää äitienpäivää kaikille äidille, ja te jotka ette ole vielä äitejä, muistakaa kertoa äideillenne, kuinka tärkeitä he ovat. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti