keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

25.4.2018


Aloin kirjoittamaan tätä blogia positiivisin mielin. Tai siis ei, en ollut positiivinen, en ollut tyytyväinen elämääni. Mutta mielessäni oli kuva paremmasta elämästä, onnellisuudesta, mielekkäiden juttujen tekemisestä, negatiivisuuden hylkäämisestä. Nyt kun katson tekstejäni, olen vain valittanut koko ajan. Valitan muutenkin elämässäni koko ajan. Tämän blogin ei pitänyt olla mikään valitusitkupotkuraivarinyyhnyyhelämäonpaskaa -blogi. Tämän piti kertoa siitä, miten kokeilen uusia juttuja, etsin asioita, joista pidän, vietän aikaa ihmisten kanssa, joista pidän, löydän ympärilleni ihmisiä, löydän asioista positiivisuutta ja alan vähitellen nauttimaan elämästäni, rakennan elämästäni sellaisen, jossa minulla on hyvä olla, sellaisen, jonkalaisen elämän haluan. Tämän piti olla matkani onnellisempaan tulevaisuuteen.

Olenko kokeillut uusia juttuja? Harrastanut mitään? Pitänyt huolta sosiaalisista suhteista? Niin ystävyys kuin parisuhteesta. Kehittänyt itseäni millään tapaa? En. En tiedä mistä aloittaisin. En tiedä, mitä voisin tehdä. Mitä asioita alkaisin kokeilemaan? Kun en yhtään tiedä, mistä voisin tykätä. Ja kun aika ei tunnu riittävän mihinkään.

Sosiaalisuuden suhteenkaan en tiedä mistä aloittaisin. Olen niin etääntynyt ystävistäni. En enää tiedä mitä puhua heidän kanssa, mitä yhteistä minulla on heidän kanssa? Pitäisikö tutustua uusiin ihmisiin? Missä? Minkälaisiin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti